Siirry pääsisältöön

Karu herätys

 Aloin kirjaamaan tulojani ja menojani ylös huhtikuun alusta alkaen. Pari päivää sitten totesin, että tämä olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin, vuosikausia sitten. Samoin paljon aiemmin olisi pitänyt lopettaa velan maksaminen velalla. Kulutushysteria on kamala tauti, joka sokaisee.

Oma velkaantuminen alkoi jo noin 15 vuotta sitten. Ensin pienellä summalla, mutta ne paisuivat vuosi vuodelta. Olen kuitenkin peruspositiivinen ihminen luonteeltani, niin ajattelin aina, että seuraavalla lainalla korjaan tilanteen ja niin edelleen. Kunnes tuli päivä, ettei uutta lainaa enää myönnetty. Edes pientä. Silloin havahduin, että tarkistellaanpa vähän, missä mennään.

Kirjasin siis ylös tuloni ja lainaluetteloni sekä aloin käyttämään Spending tracker-sovellusta. Voi apua! Nyt olen siinä pisteessä, että pitää maksaa ekana luottokorttimaksut ja joustoluotto, että voin imeä sieltä rahaa, kun ne alkavat loppumaan ennen seuraavaa palkkapäivää. Ja niidenkin käyttövara hupenee kuukausi kuukaudelta.

Eilen illalla laskin, että minulla on velkaa yli 80 000 euroa, enkä enää selviä monista kk-eristä, kun elääkin pitäisi. Toisin sanoa kaikki rahat menevät lainojen lyhennyksiin. Lueskelin ulosoton sivuja sekä samassa tilanteessa olleiden ihmisten blogeja. Totesin, että minun ainoa vaihtoehto on antaa velkojen valua ulosottoon. Laitoin siltä istumalta viestiä asuinkuntani velkaneuvontaan sähköisen asioinnin kautta ja jo tänä aamuna ystävällinen velkaneuvoja soitti takaisinpäin. Hän sanoi minun kirjoittaneen hyvin omasta tilanteestani ja tekstistä sai kuvan, että olen todella hyvin perillä asioista. Hän vahvisti oman oletukseni, että paras keino tällä hetkellä on antaa velkojen valua ulosottoon. Parin vuoden päästä voin olla uudestaan yhteydessä, jolloin voidaan katsoa mahdollisen velkajärjestely-prosessin aloittamista.

Olen jollain tapaa helpottunut, vaikka toisaalta olen suunnattoman pettynyt omaan kykenemättömyyteeni herätä tilanteeseen vuosia aiemmin. Tiedostin asian kyllä, mutta jotenkin ajattelin selviäväni siitä. Aika yleinen neuvo on, että "tee mitä vaan, mutta älä vaan menetä luottotietojasi" ja tässä minä nyt olen sitä kohti menossa.

Olen sisukas, joten tiedän, että ei tämä maailmanloppu ole, mutta siinä vaiheessa, kun tämä realisoituu, niin tulen takuulla repimään tukkaa päästäni.

Miksi olen niin luottavainen? Olen lukenut erittäin hyviä selviytymistarinoita kohtalotovereiden kirjoittamana, minulla on vakituinen työ (tai niinkuin nykyään kannattaa sanoa, toistaiseksi voimassaoleva) ja vahva usko siihen, että selviän tästä. En kuitenkaan elä haavemaailmassa, vaan tiedän tiukkojen aikojen olevan edessä.

Olen pureutunut ongelman ytimeen hanakasti huhtikuusta alkaen, eli kulutustottumuksiini. En ole ostanut mitään turhaan, ainoastaan ruokaa, bensaa sekä taloustarvikkeita. Tällä tavoin olenkin saanut kitkuteltua tänne saakka. Toisaalta mietin, että olen minä hullu, kun olen kitkutellut - kunpa olisin tajunnut olla pelkäämättä ulosottoa ja antanut velkojen mennä sinne jo vuosia sitten.

No, jossittelu ei koskaan johda mihinkään, joten on vain tartuttava härkää sarvista ja hoidettava tietyt asiat kuntoon ennen luottotietojen menettämistä ja sitten vain kärsiä oman typeryytensä seuraamukset ja olla naimisissa ulosoton kanssa seuraavat vuodet. Vielä en tiedä, montako vuotta on edessä, mutta jos kymmenessä vuodessa selviäisin, niin olisin tyytyväinen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulun odottelua

Joulun odottelu on monella tapaa hyvin erilaista tänä vuonna. Ensinnäkään ei voi (tarvitse?) juosta ruokapöydästä toiseen. Kaipaan ihmisiä, joita en näe tänä jouluna, mutta toisaalta voi nauttia lähimpien läheisyydestä sitäkin tiiviimmin. Ei tarvitse myöskään itse kokkailla koko komppanialle ruokaa, vaan pääsee vähemmällä. Ja tämähän tarkoittaa säästöä - ei mene rahaa bensaan eikä ruokaan. Lahjoja ei myöskään tarvitse ostaa. Toki ostan lähimmille jotain pientä, mutta siihen se jääkin. Lainojen kanssa on sellainen tilanne, että niistä seitsemän on edennyt perintätoimistoilta oikeudellisen perinnän syövereihin. Seitsemän haastetta on siis tullut ja kävin palauttamassa käräjäoikeuteen laput, joissa kerron saaneeni tiedoksiannot näistä. Jonnekin joulukuun loppupuolelle niihin kirjattiin aikaa antaa vaste. En aio mitään vasteita sepustella, koska summat ovat oikein ja itsehän minä nämä lainat olen ottanut, joten mitä sitä kiistämään. Viisi lainoista on Ok Perinnästä siirtyneitä ja kaksi Low

Odottelua

Juoksevat asiat saatu hoidettua. Kaikki kilpailutukset tehty ja tarkka budjetti laadittu sillä oletuksella, että ulosotto alkaa pyörimään viimeistään tammikuussa. Eli kaksi budjettiskenaariota loppuvuodelle tehty, toinen ilman ulosottoa ja toinen laskelma siten, että joulukuusta lähtisi eka ulosoton osuus. En usko, että ihan marraskuun tiliin vielä ehtivät kajoamaan. Positiivinen yllätys olisi, jos vielä tammikuun palkasta ei menisi ulosottoon siivua, mutta siihen taitaa olla aika pieni mahdollisuus ainakin sen perusteella, mitä olen lukenut kansainvälisten isojen perintäyritysten etenemisvauhdista oikeudelliseen perintään. Katsotaan, mitä tuleman pitää, kaikkeen on nyt varauduttu. Toivottavasti. Nyt sitten odotellaan, mitä ja milloin tapahtuu, koska eilen oli aika monelle kk-erälle eräpäivä ja jätin ne maksamatta. Maksoin toki ne maksut, joista minun pitäisi pystyä huolehtimaan ulosotosta huolimatta, kuten aiemmassa kirjoituksessani mainitsemani Klarnan tms maksut. Mitä sitten ovat nu